ahistava tunnetila. toinen päivä. auttaako tää kirjoittaminen....
Sydämeen sattuu, ahistaaa, päässä pyörii, pelottaa. Millon kyyneleet loppuu?
Lähellä, lähimpänä mun sydämmessä. silti niin kaukana, kilomerteinä todella kaukana. Miksi pelkään? Miks pelkään etten saa rakasta ja rakkautta enää takaisin? Siksi itken. Pelko ei lähde, ennekuin oot vieressä taas. Ei pitäis olla hätää mutta miks ajatukset ei jätä rauhaan....
En jaksa odottaa enkä tiennyt että voin rakastaa näin paljon, ihankuin tämä määrä rakkautta minussa olisi ääretöntä. ikuinen jana missä ei ole päätöspistettä. Olen kuiskannut korvaasi että välitän niin paljon että sattuu kun itkien nukahdin kainaloosi. Mutta nyt tuntuu että se kipu oli pientä verrattuna siihe mitä nyt tunnen kun en kuule sydämenlyöntejä rinnastasi enkä tunne lämmintä suojelevaa kättäsi silittämässä hiuksiani. Tule jo luokseni, minä odotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeesti kommenttii :)